Apicomplexa – Näkymättömät Manipulaattorit, jotka ohjaavat solujen kohtaloa!
Apicomplexa on yksi eukarioottisten eliöiden laajimman ja monimuotoisimman ryhmän, Sporozoan, alaosastoista. Nämä mikroskooppiset organismit ovat levittäytyneet lähes kaikkialle maapallolla ja löytäneet kodin erilaisista isännistä selkärankaisista loisille selkärangattomilta hyönteisiltä aina matelijoihin ja nisäkkäisiin. Vaikka ne ovat usein näkymätöntä silmälle, niiden vaikutus on merkittävä, sillä monet Apicomplexan jäsenet ovat vaarallisia taudinaiheuttajia.
Apicomplexa-lajien elinkierto voi olla monimutkainen ja sisältää useita isäntiä. Esimerkiksi malariaa aiheuttava Plasmodium falciparum tarvitsee sekä hyttystä että ihmistä selviytyäkseen ja lisääntyäkseen. Kun tarttuva hyttynen puraisee ihmistä, se siirtää plasmodiumeja ihmisen verenkiertoon. Tässä vaiheessa loiset tunkeutuvat punasoluihin ja alkavat lisääntymään nopeasti. Näin syntyy uusia loispartikkeleita, jotka leviävät muihin punasoluihin, aiheuttaen malariaan tyypillisiä oireita kuten kuumetta ja vilunväreitä.
Apicomplexassa on omaansa mielenkiintoisia ja usein kauhistuttavia ominaisuuksia. Yksi niistä on kyky muuttaa isännän soluja ja käyttää niitä omien tarpeidensa mukaisesti. Esimerkiksi Toxoplasma gondii -loinen, joka voi tartuttaa ihmisiä ja muita nisäkkäitä, pystyy manipuloimaan hiirten aivoja ja pakottaa ne ottamaan riskejä, joilla niillä on suurempi todennäköisyys joutua kissan saaliiksi – Toxoplasman suositeltava isänti.
Apicomplexan ominaisuuksia: Mikroskooppinen vallankumous solujen tasolla
Apicomplexan jäsenet ovat kaikki loisia, eli ne elävät ja lisääntyvät toisen eliön, isännän, kustannuksella. Useimmat Apicomplexa-lajit ovat endoparasitaaseja, mikä tarkoittaa että ne asuvat isännän sisällä.
Apicomplexan erottuva piirre on niiden apikoplastti. Tämä soluelin on tärkeä loisille ja toimii plastidin kaltaisena, mutta sen alkuperä on eri kuin kasvien ja leväjen plastideilla. Apikoplastti on perinyt ominaisuuksia bakteereista, joista Apicomplexan esi-isät ovat saaneet niitä miljoonia vuosia sitten symbioosin kautta.
Apicomplexan elisykli:
- Sporotsyytit: Näissä infektiossa kykyjä omaavissa muodoissa lois on lepässä ja voi selviytyä pitkiä aikoja ulkopuolella isäntää
- Meronts: Loisten vaihe, jossa ne lisääntyvät nopeasti isännän solussa
- Gametotsyytit: Sukupuoliset soluvaihe, joita tarvitaan seksuaaliseen lisääntymiseen
| Laji | Isäntä(t) | Sairaus | Oireet |
|---|---|---|---|
| Plasmodium falciparum | Ihminen (hyttynen välityksenä) | Malaria | Kuume, vilunväreet, päänsärky, pahoinvointi |
| Toxoplasma gondii | Nisäkkäät (kissa on lopullinen isäntä) | Toxoplasmoosi | Usein oireettomia, vakavampia komplikaatioita raskaana oleville naisille ja immuunipuutteisille |
Miksi Apicomplexan tutkimus on tärkeää?
Apicomplexan loisten aiheuttamat sairaudet ovat globaali terveysongelma. Malaria esimerkiksi tappaa vuosittain satoja tuhansia ihmisiä, pääasiassa Afrikassa. Siksi on erittäin tärkeää kehittää uusia hoitokeinoja ja ehkäisystrategioita näitä tauteja vastaan.
Apicomplexan tutkimus antaa myös arvokasta tietoa evoluutiosta ja solujen toiminnasta. Esimerkiksi apikoplastin analyysi voi valaista bakteerien ja eukarioottisten solujen välistä symbioosin historiaa.
Tulevaisuuden Apicomplexan tutkimus keskittyy luultavasti seuraaviin alueisiin:
- Uusien lääkkeiden kehittäminen: Apicomplexan loisten vastustuskyky perinteisille lääkkeille kasvaa, joten on välttämätöntä löytää uusia hoitotapoja.
- Rokotteiden kehittäminen: Rokotteen kehittäminen olisi paras tapa ehkäistä Apicomplexan aiheuttamia tauteja, mutta tähän menee aikaa ja vaaditaan huomattavaa panostusta.
Tutkimus näistä monimutkaisista mikroskooppisista loisia antaa meille arvokasta tietoa biologian monipuolisuudesta ja opettaa meitä ymmärtämään paremmin luontoa ja sen haasteita.