Elohiukkanen! Suurinta ja vahvinta kahdella kilpellä varustetulla selkärankaeläimellä on monimutkainen sosiaalinen rakenne ja hämmästyttävä kyky suodattaa vettä.

  Elohiukkanen! Suurinta ja vahvinta kahdella kilpellä varustetulla selkärankaeläimellä on monimutkainen sosiaalinen rakenne ja hämmästyttävä kyky suodattaa vettä.

Elohiukkasia (Elysia chlorotica) voi löytää Pohjois-Amerikan itärannikolta, Missourin eteläisista rannoista aina Nova Scotian saariin asti. Nämä merieläimet ovat varsin pieniä, korkeintaan 5 senttimetriä pitkiä, ja niiden väritys vaihtelee vihreän ja ruskean välillä. Elohiukkasia on kuitenkin erittäin mielenkiintoinen luomus, sillä ne ovat yksi harvoista eläimistä, jotka voivat valaistua fotosynteesin avulla!

Elohiukkasen erikoisuus piilee sen kyvyssä ottaa kloroplasteja merilevistä ja säilyttää niitä omissa soluissaan. Kloroplastit ovat kasvillisuuden soluelementit, jotka tuottavat energiaa auringonvalosta fotosynteesin avulla. Elohiukkasen osatavat “varastoida” nämä kloroplastit kuukausia ja hyödyntää niitä energiantuotantoon!

Elohiukkasen elintavat ovat varsin ainutlaatuiset. Ne kulkevat hitaasti merijäällä, ottaen ravintoa algeista ja muista mikroskooppisista organismeja. Kloroplastit auttavat elohiukkasta selviytymään pidempiä aikoja ilman syöttämistä, ja ne voivat jopa tyydyttyä auringon valoon!

Elohiukkasen anatomia

Elohiukkanen on kaksikuorinen pehmeäselkäin (Bivalvia). Sen kahdella kilvellä suojattu ruumis on pehmeä ja limaisen. Se ei omista jalkoja, joten elohiukkanen liikkuu liimaa muistuttamalla aineella kiinnittymällä ja irrottautumaan pinnoilta.

Ruokailu ja energiantuotto:

Elohiukkasen ruokavalio koostuu pääasiassa levistä ja bakteereista, jotka se suodattaa vedeltä. Elohiukkanen pumppaa vettä sisäänsä siivilänkaltaisen rakenteen läpi ja imetyt ravintoaineet kulkevat sen ruoansulatusjärjestelmään.

Fotosynteesi:

Elohiukkanen on yksi harvoista eläimistä, jotka voivat käyttää fotosynteesiä energiantuotantoon. Se hankkii kloroplasteja syömistään levistä ja säilyttää niitä omissa soluissaan kuukausia. Kloroplasten avulla elohiukkanen voi tuottaa energiaa auringosta, mikä helpottaa sen selviytymistä ravinnon puutteessa.

Sukellukset ja lisääntyminen:

Elohiukkasilla on erikoinen sukukypsyyskäyttäytymismalli. Ne kykenevät vaihtoehtoisesti olemaan sekä koiras että naaras, eli ne ovat hermafrodiitteja! Elohiukkanen vapauttaa mädin veteen ja hedelmöittyminen tapahtuu ulkoisesti. Hedelmöllisten munien kypsytysaika on noin kaksi viikkoa, minkä jälkeen niistä kuoriutuu uusia elohiukkasia.

Ekosysteemin rooli:

Elohiukkanen on tärkeä osa meriekosysteemejä. Se toimii luonnon suodattimien kaltaisena, puhdistaen vettä ja kontrolloimalla planktonin määrää. Lisäksi elohiukkasten kyky hyödyntää fotosynteesiä tekee niistä mielenkiintoisia kohteita tieteellisten tutkimusten kannalta.

Elohiukkasen ainutlaatuinen biologia ja adaptaatiokyky osoittavat luonnon ihmeellistä monimuotoisuutta ja kykyä sopeutua vaihtelevissa ympäristöissä. Tämän pieniä, vihreitä olentoja tutkimalla voimme oppia ymmärtämään paremmin elon mysteerejä ja suojelemaan merieläimiä.

Elohiukkasen erikoisominaisuudet:

ominaisuus kuvaus
Kloroplastin käyttö fotosynteesiin Elohiukkanen on yksi harvoista eläimistä, jotka voivat hyödyntää kloroplasteja energiantuotantoon.
Hermafroditism Elohiukkanet ovat hermafrodiittejä ja voivat toimia sekä koiraana että naarasena.

Kiinnostavia faktoja elohiukkasista:

  • Elohiukkasten elinaika on keskimäärin yksi vuosi.
  • Niiden kyky ottaa kloroplasteja muista organismeista tunnetaan nimellä “kleptoplastia”.
  • Elohiukkasia voi löytää myös makean veden ympäristöistä, kuten jokisuistoista ja järvistä.

Elohiukkasen tarina on osoitus siitä, että luonnossa on vielä paljon tutkaamatta ja ihmeteltävää. Nämä pienet olennot ovat muistutus siitä, kuinka monimutkainen ja ihmeellinen luonto on!