Lajintuulihaukka: Kipeänpiirtoinen ja salaperäinen metsänasukas, joka kuhisee elinvoimaa!

Lajintuulihaukka, latinaksi Limnodynastes peronii, on kiehtova sammakko, jota voi löytää itäisestä Australiasta. Nimensä se sai tumman värinsä ja erikoisen äänen vuoksi. Lajintuulihaukka kuvaa täydellisesti tätä salaperäistä olentoa: se istuu hiljaisena lehtien alla, luotellen saalistustekniikkaansa ja hämmästyttävää kykyään sulautuvan maastoonsa.

Esiintymisalue ja elinympäristö:

Lajintuulihaukka esiintyy luonnollisesti itäisessä Australiassa, Queenslandin ja Uuden Etelä-Walesin osavaltioissa. Ne suosivat kosteita metsälukuisia alueita, joilla on runsaasti vettä ja kasvillisuutta.

Ulkonäkö:

Lajintuulihaukka on keskikokoinen sammakko, jolla on ruskea tai harmaasävyinen väritys, joka voi vaihdella ympäristön mukaan.

• Pituus: 4-6 cm
• Paino: 10-20 grammaa

Sen selässä kulkee tummempaa kuviointia ja sen vatsa on valkoinen tai kermanvärinen.

Elimistön rakenteen erikoisuus:

Lajintuulihaukkaa on helppo tunnistaa muista sammakkolajeista sen “piikkitä” ulkonäön vuoksi - varsinkin naarailla. Sen ihossa on pieniä nystyjä, jotka ovat suoraan sukua kuorilajen karvoihin. Näitä nystyjä ei ole vahingossa kehitetty suojaksensa pedoattorilta: ne toimivat varsinaisesti kosteuden säilyttämiseen, mikä on äärimmäisen tärkeää kuivassa Australiassa.

Elinalue:

Lajintuulihaukka viihtyy kosteissa ja varjoisissa metsissä lähellä vesistöjä.

Elinympäristön ominaisuus	Selitys
Kosteus	Lajintuulihaukalla on tarve pysyä kosteana, joten se asuu yleensä lähellä jokia, järviä tai lampia.
Kasvillisuus	Runsaassa kasvillisuudessa sammakot voivat piiloutua pedoattorilta ja löytää hyttysiä ja muita hyönteisiä syötäkseen.
Maaperä	Pehmeä maaperä mahdollistaa maahan kaivumisen ja pesän rakentamisen.

Ravinto:

Lajintuulihaukka on pääasiassa lihansyöjä ja sen ruokavalioon kuuluvat hyönteiset, hämähäkki ja jotkut pienet selkärangattomat.

Lisääntyminen:

Lajintuulihaukat lisääntyvät sateiden aikaan, jolloin koitaat etsivät kosteita paikkoja munimaan. Naaraat munivat yleensä 1000-2000 munaa kerralla. Munat kehittyvät vedessä ja toukat syntyvät noin kahden viikon kuluttua.

Käyttäytyminen:

Lajintuulihaukka on yöaktiivinen laji ja viehtyy lähellä vesistöjä oleskella, piilossa lehtien alla tai puunrungon koloissa.

• Äänenmuoto: Lajintuulihaukalla on voimakas “kuuh” -tyyppinen kutsuääni, jota se käyttää houkutellakseen naaraita ja viestiäkseen muille sammakkoille reviirinsä rajoista.
• Puolustautumiskeinot: Lajintuulihaukka on melko ujokas olento ja pyrkii välttämään konflikteja. Jos se kuitenkin tuntuu uhkattavaksi, se voi erittää myrkkyä ihon läpi, joka saattaa aiheuttaa ärsytystä pedoattorille.

Konservaatio:

Lajintuulihaukan populaatio on tällä hetkellä luokiteltu “Least Concern” -luokkaan IUCN:n punaisella listalla. Tämä tarkoittaa että lajin populaatio ei ole akuutissa vaarassa, mutta se voi silti olla alttiina uhille, kuten elinympäristön hävittämiselle ja invaasiolajien levikkiselle.

Yhteys ihmisiin:

Lajintuulihaukkaa pidetään yleensä harmittomana sammakkoja, josta nauttitaan luonnon katseluharrastusta harjoittavien keskuudessa.

Sen poikkeuksellinen ulkonäkö ja ääni tekevät siitä mielenkiintoisen kohteen tutkijoille ja luontovalokuvaajille.